Harjoittelijana LITTLEBIT DESIGNin pajassa

Harjoittelija Sari kirjoitti ajatuksiaan ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen: Opiskelen ensimmäistä vuotta KSAO:ssa Koru- ja pienesinevalmistajaksi (artesaani). Saan tutustua työharjoittelussa Jensen`s workshopiin, Littlebit Design-korusarjan tuotantoon sekä tietysti pomoon, korumalliston luojaan Anniin. 

Ensimmäisenä päivänä sain todeta ettei päivistä harjoittelijana voi tulla kovin tylsiä sillä Anni on yhtäkuin asennetta, väriä ja poweria. Siis oikea the Persoona. Annilla on jalat maassa eikä romanttisia putiikkipuheita kannata odottaa. Koruarkikin on täyttä työtä ja pienyrittäjän taistelua pitääkseen leivän perheen pöydässä. Asiat selviävät juurta jaksaen välillä kysymättäkin, asioista kun puhutaan kokoajan avoimesti. Yritys itsessään on minusta vaikuttava näky mustavalkoisine sisutuksineen etenkin kun minulle niin mieluinen kierrätysmateriaali on päässyt loistoon sisustuksessa Annin taitavissa käsissä. 

Korut ovat selkeitä ja tyylikkäitä. Ne edustavat hyvin oivallusta, jossa ei yritetä survoa kaikkea maan ja taivaan väliltä yhteen koruun ja toivotaan että ne myyvät kaikessa runsaudessaan. Littlebit Design-korut edustavat hyvin sanontaa "vähän on paljon". 

Kansainvälisyys on vahvasti osana yrityksen arkea sekä imagoa. Korujen teksteissä suomenkielikin esiintyy vahvasti hauskoina teksteinä, kuten huikea kansallissana "perkele". Odotan mielenkiinnolla tulevia harjoittelupäiviä ja odotan saavani aimoannoksen asennetta sekä kaunistelematonta tietoa pienyrittäjän kivikoista karikoista. Haluan myös kokea tietynlaisen rutiinin joka liittyy korujen sarjatuotantoon.

Harjoittelija Heli kirjoitti: Työssäoppimaan Taideruukin miljööseen, no mikä jottei!

Alunperin Taideruukki oli ollut itselle vieraampi kohde, kuten vähän Kuusankoskikin missä Taideruukki sijaitsee. Kuusankoskelle olen eksynyt aiemmin lähinnä kirppistelyn merkeissä kuten myös tehdasmiljöön Ruukinportin kirpputorille. Annin tuotoksia olin aiemmin etäisesti seurannut fb:ssa.

Luokkakaverini Sarin kanssa päätettiin käydä hiihtolomalla tutkimusreissulla Taideruukissa ja tutustuttiin samalla Anniin. Sarin kanssa opiskellaan Ksaossa Koru- ja pienesinevalmistuksen artesaaneiksi. Anni sopivasti tarvitsi harjoittelijoita avukseen, kun me etsittiin harjoittelupaikkaa. Perinteisesti harjoittelut suoritetaan yhtäjaksoisesti ja yhdessä samassa kohteessa, mutta itse mielelläni kerään harjoittelut kasaan erilaisissa harjoittelupaikoissa. Tällä kertaa otin mielelläni vastaan harjoittelupaikan höpsöstä koruputiikista ja saada tietoa yleisesti kaikesta mahdollisesta luovalla alalla yrittämiseen liittyvästä ja sen aloittamiseen. Korunvalmistuksen suhteen ei niinkään vaan mitä tulee yrittämiseen ja toimintaan Taideruukissa. Harjoittelun näyttönä ajateltiin Sarin kanssa artesaaniopiskelijasta artesaaniyrittäjäksi -vinkkipankkia, johon kerätättäisiin kaikesta tietoa Annin case studyn avulla. 

Ympäristönä vanha tehdasalue houkutti aikanaan Annia ja nyt myös meitä. Pelkästään Annin ja kumppaneiden kekseliäästi sisustamasta avoimesta aulataukotilastakin tulee hyvä fiilis ja joka houkuttaa jäämään. 

Nyt on ensimmäinen viikko takana ja ensimmäisten päivien perusteella voin sanoa, että harjoittelu on ollut sitä mitä odotin ja oman oppimisen kannalta toivoinkin. Haastattelun ohessa ollaan kasattu koruja tilauksiin sekä varastojen täydennykseksi, joka on sitä helppoa “aivot narikkaan” hommaa tässä harjoittelussa. 

Anni on avoimesti kertoillut omasta yrityshistoriastaan ja yritysfilosofiasta, käytännöistä yms. Annin ulospäinsuuntautuneisuus on tehnyt haastattelusta helppoa. Annin ja Ulfin yritys on tuore, jolloin aloittamisen haasteet on vielä tuoreessa muistissa. Omaa yrittäjyyttä olen ennenkin pohtinut, mutta näiden päivien aikana sitäkin enemmän. Jokaisen joka sitä miettii olisikin hyvä tutustua saman alan yrittäjiin ja punnita omat rahkeet. Yrittäminen ei ole helppoa, mutta siinä voi pärjätä, jos on tahtoa, halua ja hulluutta. Usko omiin kykyihin ja Annin ajatus “muutos on pysyvää” kantaa.

Annia jäi hymyillyttämään...
Kiitos Sari ja Heli!

Miten tähän on päädytty?

 Ei voi kun olla ihmettelemättä, millä tiellä ollaan ja mihin suuntaan menossa. Eihän mun näin pitänyt käydä. Mun piti tehdä työtä jolla oli suurempikin merkitys (hyväntekeväisyys/ kehitysyhteistyö tai edes se lastensuojelu, jossa olin jo usean vuoden), mutta tässä sitä tehdään  niinsanottuja turhakkeita - koruja.

Pajamme sijaitsee ihanalla Kyminruukin alueella Kouvolan Kuusankoskella - Kuusankosken Taideruukissa. Meidän hommaa (LITTLEBIT DESIGN) ei olisi syntynyt ilman tätä paikkaa  ja on kunnia olla osa tätä mestaa. Vuonna 2009 kun menimme Ulfin kanssa naimisiin ja tehdasalue ei ollut lainkaan avoimena, kävimme ottamassa hääkuvamme rosoisessa ympäristössä. Kolmisen vuotta sitten tulimme käymään Taideruukilla kirppiskäynnin yhteydessä, ja sille tielle jäimme. Ensiksi löytyi tila ja sen jälkeen lähdimme hiomaan yrittäjyyttä.

Historiallinen tehdasmiljöö on inspiroiva ja ympäristönä just oikeanlainen meille. Ympäristö on rento ja lapsemme ovat usein mukana. Ei, tämä ei ole mikään täydellinen paikka. Kehitettävää on paljon, silti jokainen Kuusankosken Taideruukissa  uskoo siihen johonkin...  Potetntiaalia on vaikka mihin, tarvitaan vain porukka uskaliaita.

Jos et ole jo käynyt Kuusankosken Taideruukissa - TULE! Tsekkaa aukioloajat Taideruukin Facebook sivuilta! Ja muista kurkata joka nurkkaan. Meidän työtilat sijaitsevat Taideruukin sisäpihan puolella, 1-kerroksessa. Samassa siivessä on mm. myös puotimme: ANNI'S CREATIVE CORNER,  ja White Capricorn putiikki ...  Jos haluat varmistaa, että joku näyttää paikkoja, laita tulostasi vaikka sähköpostia: info@littlebitdesign.com

Terkut Kuusankosken Taideruukista!

t.anni

Bloodyfuckingawesome

Meidän sähköpostiin tulee säännöllisin väliajoin mitä ihanampia ja mielenkiintoisempia yhteydenottoja. Usein reagoimme niihin innolla ja isolla mielenkiinnolla. Ne antaa energiaa NIIN paljon varsinkin silloin, kun usko yrittäjyyteen horjuu. Yhdestä sähköpostista saattaa syntyä mitä mielenkiintoisempia yhteistyöjuttuja. Yhtenä sellaisena oli suomalainen kuukuppeja valmistava yritys - LUNETTE .  Valmistimme heidän tiimille mitä mainioimmat korut: bloodyfuckingawesome!

Ystävä laittoi eilen viestiä: "Anni, tsekaa olette taas lehdessä!" Yes, Lunetten perustajasta ME NAISET (12-13. 2016) lehdessä inspiroiva artikkeli yrittäjyydestä ja siellä se roikkui, bloodyfuckingawesome hänen kaulassa! Yes! Siitä tuli niin hyvä mieli! Luin artikkelin ja sain uskoa ja energiaa. Tästä jatkan, yrittäjänä.

Have a awesome thursday!
t. anni

Tiistain ajatuksia

Ollaan jo aika keväässä, vaikka ky-ky-kylmää onkin. Käytännössä se tarkoittaa myös suunnitteluduunin aloittamista. Se aika siihen menee niin nopsaa ja aikataulut ovat tiukat. LITTLEBIT DESIGNin suunnittelutyön hoitaa Anni/ minä.  Minä, joka hoitaa monen muunkin jutun tässä "vapriikissamme". Heinäkuussa pitäisi olla uudet korut jo valmiina ja kuvattuna. 

Tänään kun sain lapset kouluun ja päiväkotiin mustaan vihkoseen rupesi muodostumaan jotain: suunnitelmaa ja ehdotuksia materiaaleista, muodoista ja väreistä. Siitäkö se lähtee taas? 

Takana on FORMA messut. Vaikka messut sinänsä ollivat aika vaatimattomat, siitä jäi hyvä mieli. Mainioita kohtaamisia! Olimme ensimmäistä kertaa paikalla koko päivän molemmat Ulfin kanssa. Tuntui hyvälle. Jaoimme paikan Vanilla Fly:n kanssa. Edustajamme Linda edustaa myös sitä tuotemerkkiä.  Messuilla syntyi kivoja yhteistyökuvioita ja niitä lähdetään toteuttamaan. Yes! 

Littlebit Design elää murroksen kautta. Identiteetti on muodostumassa ja selkeytymässä. Se helpottaa minun olotilaa. Tämä opettelun prosessi on niin kokonaisvaltaista. Kunpa osaisi heti kaiken. Mutta kivaakin tämä on ollut.  Jos voisin salaa toivoa. Toivoisin vierelleni toisen ihmisen, jonka kanssa tätä jakaa. Vaihtaa mielipiteitä, luoda, jakaa vastuun jne... Myös sparraajan paikka vapaana...   ;-) 

Hyvää pääsiäistä!

kuva:
MIMAGE/ Maarja Kotkas

Uusimman malliston statement sormukset.
Sormukset myynnissä nettikaupassamme: www.littlebitdesign.com

Hyvää naistenpäivää!

Ehkäpä ihan järjetöntä, mutta kertokaa mulle missä täs on ollut järkeä?

Aloitan uuden blogin. Blogihistoriaa on monta vuotta, mutta nyt aloitan puhtaalta pöydältä - LITTLEBIT DESIGNin ympärillä. Millaista on olla yrittäjä ja olla epämukavuusalueella monta kertaa päivässä? Tai miten hyvälle tuntuukin, kun ei vituta ja voi luoda jotain omaa. Juuri näin avoimesti ja ronskisti, aidosti. 

Huomenna on naistenpäivä. Se päivä kun olen aina saanut isältäni kukkia. Pistettiin nettikauppaamme naistenpäivän alet, samalla harjoittelemme nettikaupan alekoodin käyttöä. Jännittävä pieni asia. Nettikauppamme on muutaman kuukauden ikäinen, mutta olemme vallan positiivisia sen toimivuudesta. Vaivannäkö kannatti, vaikka täydelliseen on vielä piitkä matka. Näillä rahkeilla pystyimme tähän: www.littlebitdesin.com . Lähipäivinä alkaa uusien tuotteiden laitto nettikauppaan. 

Vihdoinkin tämän kevään setti koruja on kuvattu ja kuvastot ja mallit toimitettu edustajalle. Korujemme jälleenmyyntiä hoitaa edustajamme Linda (www.wynnelis.fi). Viikon päästä edessä FORMA messut. Jännittää taas, vaikkei ole enää ensi kerta. Olen itse paikanpäällä ainakin toisen messupäivistä.  Ennen sitä on monta isoa urakkaa hoidettavana.

Nyt on tämä blogi avattu, kuljetko mukana?

Hyvää yötä!   * anni